Vanha Rauma kauniine ja sympaattisine puutaloineen on ansaitusti Unescon maailmanperintökohde. Kokonaisuus on hieno ja tarpeeksi laaja, jotta siellä todella aistii vanhan ajan tunnelman, vaikka paikka nykyaikaa elääkin. Tänä vuonna Rauma täyttää kunnioitettavat 570 vuotta.

Kävelimme maaliskuun lopussa tyttöjen kanssa kaikessa rauhassa näkymiä ihastellen suunnilleen Vanhan Rauman matkailukartassa esitellyn lenkin. Kuopus tykkäsi pomppia mukulakivikaduilla ja molemmista oli kivaa katsella esineitä ikkunalaudoilla – laivojen pienoismalleja, posliinikissoja, savikukkoja… Teitä ei ole rauhoitettu autoilta, mutta kuskit ovat selvästi tottuneet toikkaroiviin turisteihin ja ajoivat kapeilla kaduilla hyvin rauhallisesti.

Reitti alkaa Pyhän ristin kirkolta ja sen vieressä on sopivasti parkkialue. 1400-luvulta oleva kirkko ihastutti tyttöjä ja paikan opas suhtautui tyynesti heidän hivenen turhankin äänekkääseen penkkirivien läpikäymiseensä. Paikan vakituinen vieras, harras patsasrouva, jatkoi virsikirjansa tutkimista. Kirkon sivuhuoneeseen oli rakennettu mukava pääsiäismaisema Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumapaikoista.

Vanha raatihuone kauppatorin laidalla toimii osana Rauman museota. Alakerrassa on pitsinnypläykseen liittyvä näyttely, yläkerrassa merimiesten maailmalta tuomia tavaroita. Netissä kerrottiin, että paikalla olisi pitsinnyplääjä, mutta kuulemma nykyisin ei nypläystä livenä pääse näkemään.

Museona toimiva komea Marela oli kauppias- ja laivanvarustajasukujen kotitalo, jota saa ihailla 1800-1900-lukujen vaihteen asussaan. Kalusteet eivät ole alkuperäisiä, mutta aivan vastaavia. Talossa on paljon komeita takkoja, joka huoneessa erilainen. 1800-luvun loppu, jolloin Marela oli kaupungin johtaviin porvareihin kuuluvan Gabriel Granlundin omistuksessa, oli Raumalla purjelaivamerenkulun ansiosta vaurasta aikaa ja silloin kaupungin ilmettä yleisesti kohennettiin ja vaurauden haluttiin näkyvän. Marelan opas oli hyvin informatiivinen ja selkeä, tosin tytöt eivät olisi malttaneet hänen kertomuksiaan kuunnella. Marelaan ja Vanhalle raatihuoneelle on myynnissä yhteislippu.

Kitukränniä sanotaan Suomen kapeimmaksi kaduksi. Sen päässä sijaitsevassa Jokelan talossa syntyi ensimmäinen merkittävä suomalainen murrekirjailija Hj. Nortamo vuonna 1860. Naulamäessä nököttävän patsaan jalustassa on hänen ilmeikästä tekstiään.

Hyviä ruoka- ja kahvipaikkoja reitin varrella ovat ainakin lounaskahvila Wanha Hjalmar ja Kontion kahvila. Hjalmarissa lounas oli hyvä ja palvelu ystävällistä. Kontion kahvilassa oli tarjolla toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja, kuten siili- ja pupuleivoksia. Tytöt riemastuivat paitsi suklaaleivosten mausta, myös yhdessä pöydässä istuvasta itse kontiosta.

Vanha Rauma oli näkemisen ja kokemisen arvoinen harmaana kevättalvisena päivänä ja voin kuvitella, kuinka hurmaava se on vaikkapa myöhemmin keväällä.