”Ne on NIIN IHANIA!!” hihkuvat lapset ja kiertävät pupuaitausta. Monet eivät millään malttaisi jonottaa pääsyä häkkiin silittämään kolmea pehmeäturkkista pomppijaa.

Näemme Hembölen kiertävän kotieläinpihan nyt toista kertaa. Pääsiäisenä kävimme tutustumassa eläimiin Riihimäen pääsiäistapahtumassa, nyt ne ovat tulleet ilahduttamaan lapsia kerhon ulkoilupäivään.

Pupuhäkkiin jonottaminen kannattaa. Verkon aukoistakin saa tuntumaa pupun pehmeääkin pehmeämpään turkkiin, mutta päästyään koskemaan suurta, luppakorvaista kania koko pienellä kädellään kuopukseni suorastaan hihkuu innosta.

Pupuhäkkiäkin pitempi jono on ratsastamaan. ”Mä, mä! Mä hah-hah!” innostuu kuopus nähdessään lapsia satulassa. Se tarkoittaa hänen kielellään, että hän haluaa ratsastaa. Ratsuina ovat poni ja aasi, juuri sopivan pienet ja rauhalliset pienoisille ratsastajille. Jono matelee, mutta lapset ovat niin innoissaan, ettei alkava sadekaan haittaa. Kuopus kiipeilee aidalla ja odottaa malttamattomana vuoroaan. Kun vihdoin nostan hänet ponin selkään satulaan, ilme on hetken epäilevä ja suusta pääsee aavistuksen tuskainen ”Äitii!”, mutta heti perään naamalle leviää hymy – hei mä ratsastan! Ilme muuttuu vakavaksi ja keskittyneeksi. Tyttö selvästi nauttii, mutta tilanne on myös jännittävä. Eka ratsastus.

Minisika löntystelee männikössä maata tonkien. Sitä monikaan lapsi ei uskalla paijata, suurta jötisköä, vaikkakin omalla tavallaan suloista ja sympaattista. Aikansa kuljettuaan sika kömpii raput ylös vankkuriin ja painuu pahnoihinsa päiväunille.

Valkoinen vuohi on lieassa paijattavana, lampailla on oma aitauksensa. Kukko ja kana sekä pienemmät puput keräävät huomiota häkeissään, koira torkkuu kopissaan. Päivän eläintenpaijauskiintiö alkaa olla mukavasti täynnä.