Jäätelöllä laivarannassa, taidetuokiolla viljamakasiinissa, leikkimässä lomakylässä, viilentymässä lähteellä - Ruoveden kirkonkylällä voi tehdä mukavan kesäisen kävelylenkin.

Aloitetaan laivarannasta. Sinne tuntuu kerääntyvän kylän nuorisokin. Jäätelökioskilla pyörii väkeä. Laituriin kiinnittynyt M/S Katrina toimii ravintolana. Palvelu on ystävällistä, leipä hyvää. Vähän tuhdimpaakin syötävää saisi, naapuripöydän annokset näyttävät hyvältä.

Lähdetään kävelemään. Tie nousee rannasta kohti kirkkoa. Puinen kirkko on vuodelta 1778, sen vieressä oleva kellotapuli on muutaman vuoden vanhempi. Kohta tulemme kauniin vanhan talon kohdalle. Päärakennus on kellertävä, piharakennukset punaisia. Kyseessä on Ritoniemen talo, jossa Johan Ludvig Runeberg asui ja toimi kotiopettajana 1820-luvulla. Samassa talossa asui myös Adolf Fredrik Relander, jota pidetään Vänrikki Stool –runon esikuvana.

Lisää kauniita vanhoja puutaloja. Käsityö Elka näkyy olevan lopettamassa toimintaansa. Perinteikäs Vinhan kirjakauppa jatkaa Kipana. Nousemme kylänraitille ja käännymme oikealle. Näkymä muuttuu ankeammaksi, talot uudemmiksi.  Tilanne paranee, kun tulemme kunnantalon kohdalle. Ruoveden kunnantalo on mielestäni Suomen kauneimpia lajissaan, puna-keltainen koristeellinen puutalo.

Pian on edessä Viljamakasiini, mukava punainen puurakennus sekin. Viljamakasiinissa pidetään ahkerasti taidenäyttelyitä, nyt on esillä yhteisnäyttely Värikkäästi. Käymme ihastelemassa Leena Mäkisen, Hannele Mathlinin ja Seija Laukkasen töitä. Myös Viljamakasiini itsessään on ihastelemisen arvoinen sisältäkin.

Jatkamme matkaa ja käännymme pian kohti Haapasaaren Lomakylää. Matonpesupaikalla näkyy väkeä. Sillalla esikoinen saa pitää lippalakistaan kiinni. Teemme kierroksen saaressa. Siellä näkyy olevan eläimiä, ainakin hevosia, lampaita ja alpakoita. Ohitamme savusaunan ja ravintola Jätkänkämpän, ei näy elämää. Jokunen teltta ja matkailuauto nököttää alueella, ehkä joku majoittuu mökeissäkin. Tulemme leikkipaikalle, tytöt ovat pian kiipeilytelineellä. Keinut, ajoneuvot, liukumäet testataan.

Leikeissä tulee jano, haemme helpotusta kahvila Portinpielestä. Suuntaamme takaisin mantereelle. Tien varresta lähtee polku kohti Runebergin lähdettä. Polku on hyvä ja leveä, rattaita on helppo työntää. Kuljemme hetken metsikössä ja pellon laidalla ja olemmekin pian lähteellä. Täällä Runebergkin nautti luonnon rauhasta ja sai inspiraation Lähteellä-runoon.

Lähteeltä eteenpäin ylämäki rappusineen tuo haastetta rattaiden kanssa. Sen jälkeen polku on taas leveä ja tasainen. Jatkamme takaisin laivarantaan. Kierros tehty!

Ruovesi on luonnonkaunis kunta. Vesistöä on runsaasti nautittavaksi rannalta tai veneestä. Upeita luontokohteita on paljon, tunnetuimpana Helvetinjärven kansallispuisto (siitä myöhemmin lisää). Ruovedellä on myös merkittävä rooli kulttuurihistoriassa, siellä on asunut ja/tai sieltä on saanut taiteeseensa vaikutteita moni suomalainen suurmies Gallen-Kallelasta Sillanpäähän ja Runebergista Sibeliukseen. Ruovedellä olisikin mitä mainioimmat mahdollisuudet olla todella merkittävä matkailukunta. Matkailijoita ja mökkiläisiä siellä toki onkin paljon kesäisin, mutta silti en voinut välttyä tunteelta, että suuri osa mahdollisuuksista jätetään hyödyntämättä. Netistä on mahdotonta löytää yhtenäistä, kattavaa tietopakettia alueen matkailutarjonnasta. Tarjontaa voisi myös olla enemmän, kulttuurin merkkihenkilöiden ympärille voisi vaikkapa rakentaa reittejä kohteineen ja tarinoineen – esimerkiksi Tuusulan ja Järvenpään kotiseutupolut osoittavat, ettei mukavan reitin rakentamiseen tarvita mitään erityisen ihmeellistä, ei ainakaan enempää kuin Ruovedelläkin on tarjota. Oleellista on myös, että palvelut ovat saatavilla. Yksi hyvin tärkeä kulttuurikohde, Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee Kalela on usein suljettuna, kuten tänäkin kesänä. Haapasaaren Lomakylässä on hieno Jätkänkämppä-ravintola, jonka aukioloista en löytänyt minkäänlaista tietoa netistä enkä paikanpäällä. Kotiseutumuseo on auki vain yleisimmät kesälomaviikot, juhannukselta elokuun puoliväliin (yleinen tilanne toki monessa muussakin museossa ympäri Suomen). Jos matkailuväki puhaltaisi yhteen hiileen, ideoisi hyviä kokonaisuuksia ja jakaisi tietojaan, entistä suuremmat matkailijavirrat varmasti suuntaisivat Ruovedelle. Muulloinkin kuin Noitakäräjien aikaan. Muuallekin kuin Helvetinkolulle.