Mietimme puuhaa iltapäiväksi ja nelivuotias esikoiseni ilmoitti haluavansa museoon. Tuumailin hetken ja esittelin netistä muutaman vaihtoehdon. Hän innostui heti Jean Sibeliuksen kotitalosta. Siis suunta Järvenpäähän Tuusulanjärven maisemiin.

Aino Sibeliuksen mukaan Ainolaksi nimetty, Lars Sonckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1904. Yläkertaan tehtiin työhuone sekä vanhempien makuuhuone vuonna 1911. Alakerrassa oli mm. Sibeliusten viiden tyttären kaksi makuuhuonetta, sali, keittiö ja kahden taloudenhoitajan huone. Myöhemmin, kun iäkkäällä Sibeliuksella alkoi olla vaikeuksia liikkua portaissa, hänen työhuoneensa ja makuuhuoneensa siirrettiin alakertaan. Siellä pöydällä on edelleen hänen tyylikäs Borsalino-hattunsa ja kävelykeppinsä. Toisesta alakerran makuuhuoneesta tehtiin kirjasto. Sibeliukset asuivat Ainolassa kuolemaansa asti, Jean vuoteen 1957 ja Aino 1969. Heidät molemmat on haudattu Ainolan puutarhaan.

Päärakennuksessa pääsee tutustumaan alakertaan. Oppailta saa muutaman sivun esitteen, jossa kerrotaan talosta yleisesti sekä eri huoneista. Ruokasalissa katseen vangitsee vihreä takka. Salin nurkassa on Sibeliuksen 50-vuotislahjaksi saama flyygeli. Yhden kirjaston seinistä peittää kirjahylly, jonka sisältöä tekisi mieli tutkia tarkemminkin. Talo on enimmäkseen sellaisessa asussa kuin Sibeliusten viimeisinä vuosina, ja sinne voi kuvitella ikääntyneen säveltäjämestarin vaimoineen. Päärakennuksessa ei saa valokuvata.
 
Päärakennuksen vieressä on hevos- ja kärrytalli, liiteri sekä ulkohuone. Niihin ei pääse sisälle, toisin kuin vähän matkan päässä olevaan Aino Sibeliuksen suunnittelemaan saunaan.

Aino Sibelius hoiti antaumuksella puutarhaa, jossa kasvoi sekä kukkia että hyötykasveja. Sibeliuksilla syötiin oman maan vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Vihannestarhaa ei enää ole, mutta kukkatarha on ilmeisesti kutakuinkin samanlainen, jollaisena Aino sitä hoiti. Myös osa viinimarjapensaista ja omenapuista on jäljellä.

Lipunmyynnistä saatava kartta ei ole aivan tarkka, mutta löysimme polkuja pitkin tontin takanurkkaan paikkaan, jossa Sibeliuksen kerrotaan istuneen mäntyjen katveessa juurista tehdyssä tuolissaan nauttimassa peltomaisemasta. Tuolia ei näkynyt, mutta mäntyjä ja peltoja vielä on. Tytöt innostuivat leikkimään metsikössä, se tuntui olevan Ainolan paras paikka – tosin kuopus ihastui myös puutarhaan ja etenkin sen viinimarjapensaiden juuri kypsymässä olevaan satoon.

Lipunmyynnin yhteydessä on pieni museokauppa ja samassa tilassa kahvila Aulis, jossa oli myynnissä mm. luomukahvia sekä herkullisen näköisiä oman keittiön suolaisia ja makeita leivonnaisia, kuulemma luomujauhoista leivottuja.

Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön kuuluivat Sibeliuksen lisäksi mm. Pekka Halonen (Halosenniemi), Juhani Aho (Ahola) ja Eero Järnefelt (Suviranta).