Tummat pilvet Pohjois-Karjalan taivaalla ennustivat sadetta ja ukkosta. Mieli teki kuitenkin eläimiä katselemaan, joten sadevaatteet mukaan ja matkaan kohti Lieksan Kelvää ja eläinpuisto Pikkukiliä.

Ei ollut yllätys, ettei Pikkukilissä ollut ruuhkaa moisella säällä. Ukkonenkin alkoi pian jyristä ja vettä satoi, mutta kunnon varusteissa se ei meitä haitannut. Aluksi pysähdyimme pitkäksi aikaa katselemaan vesilintuja – ankkoja, hanhia ja myskisorsia – joihin tytöt heti ihastuivat. Vieressä lehmä kurkisteli kopistaan.

Osa eläimistä oli mennyt sateensuojaan, mutta enimmäkseen ne kuitenkin näki hyvin. Myöhemmin ilma kirkastui ja eläimet lähtivät uudella innolla ulos. Niillä on Pikkukilissä mukavan suuret aitaukset ja hyvin tilaa liikkua.

Alueella on laamoja, villa- ja villisikoja, erilaisia lintuja (myös emuja), poroja, vuohia ym. Esikoinen ihastui erityisesti Ilona-hevoseen ja kuopus pieniin pupuihin. Eläimiä katsellessa saa tehtyä mukavan lenkin ja tullessa saa kartan auttamaan suunnistamisessa.

Pieni leikkipaikka innosti tyttöjä myös kovasti. Liukumäki ja leikkimökki olivat suloista hirsityyliä.

Pikkukili on vaaran laella ja eläinten ihastelun lisäksi kannattaa luoda katse ympäröivään maisemaan. Alueella on matalampi näköalatasanne sekä korkeampi näkötorni.

Kioskista voi ostaa pikkupurtavaa tai vaikka matkamuiston. Omia eväitä voi syödä vaikka komeassa grillikodassa.