”Ruma nimi, kaunis paikka” kuvaili esikoinen Helvetinkolua. Komea rotko ja sitä ympäröivät maisemat ovat todellakin näkemisen arvoisia. Ei ihme, että alueen lumo on säilynyt vuosisatoja - J.L. Runeberg, Akseli Gallen-Kallela ja monet muut retkeilivät siellä jo 1800-luvulla.

Nykyään Helvetinkolu on Helvetinjärven kansallispuiston suosituin nähtävyys. Sinne kulkee Kankimäen parkkipaikalta (Helvetinkoluntie 775, Ruovesi) neljän kilometrin pituinen rengasreitti, jonka puolivälissä rotko on. Alueella on runsaasti muitakin retkeilypolkuja ja Pirkan Taival –retkeilyreitistössä patikoitavaa riittää kaikkiaan 300 km.

Lähdimme patikoimaan Kankimäestä aikaisin kesäkuisena aamuna. Lämpötila alkoi jo varhain lähennellä hellelukemia. Kohta kaksivuotias kuopuskin halusi kävellä itse suuren osan matkasta, ja aika reippaasti sen tekikin. Tytöt innostuivat leikkimään milloin milläkin risulla, kävyllä tai mättäällä ja usein löytyi sopiva kanto tai kivi, jolla istua ja nauttia välipalaa. Yllättävän pian kuitenkin huomasimme olevamme jo Helvetinkolun tuntumassa.

Ensin näimme rotkon. Se on mahtava kallionhalkeama, korkea, mutta vain pari metriä leveä. Esikoinen hihkui ihastuksesta: ”Onpa hieno!” Rotkon toisessa päässä näkyi aavistus Isosta Helvetinjärvestä. Upea näkymä järvelle aukeaa näköalapaikalta kolun lähistöltä. Mahtavia maisemia ihastelisi mielellään pidempäänkin, mutta huoli vilkkaan kuopuksen turvallisuudesta sai siirtymään pian alas järven rantaan. Sinne pääsee suuntaamalla päivätuvalle, parisataa metriä kolulta alas pitkin jyrkkiä rappusia.

Päivätuvan vieressä on nuotiopaikka, johon mahtuu suurempikin ryhmä syömään. Myös tuvassa voi nauttia eväänsä ja kypsentääkin takassa. Rannassa on laituri ja vähän matkan päässä puuliiteri sekä huussi. Näkymät järvelle ovat kauniit myös veden tasolta.

Myös paluumatka sujui leikkien, vaikka helle alkoikin uuvuttaa pieniä matkalaisia. Välillä otettiin spurttia, välillä pysähdyttiin ihastelemaan luonnon ihmeitä tai muuten vain istuskelemaan. Maisemat olivat mukavasti erilaisia, sillä täällä kierroksen loppupuolella oli useampia suo-osuuksia pitkospuineen.

Yhtäkään muuta patikoijaa emme matkan aikana nähneet, mutta retkemme aikana parkkipaikalle oli tullut pari muuta autoa. Lähtiessämme Helvetinkolun kioskikin oli avannut ovensa.