torstai, 4. lokakuu 2012

Palanen Koiramäkeä Nurmijärvellä

Kirjastokäyntiin tulee mukava lisä, kun käy samalla tervehtimässä Koiramäen väkeä. Kille ja Martta perheineen ja ystävineen ovat asettuneet Nurmijärven pääkirjaston Kirjastogalleriaan muutamaksi viikoksi.

Pieni Enteet ja ennusteet Koiramäen tapaan –näyttely esittelee Mauri Kunnaksen tyyliin entisajan elämää ja uskomuksia. Talven aikana Koiramäessä mm. koetaan laskiaisen riemut, ennustetaan pakkasia tähtitaivaasta ja kuunnellaan vanhusten jännittäviä kertomuksia. Esikoinen innostui etenkin trullitarinasta.

Mauri Kunnaksen piirroskuvat tekstien yhteydessä ovat saaneet seurakseen samantyylisiä hahmoja ja vanhoja esineitä, jotka mukavasti elävöittävät tekstejä.

Salissa on myös Koiramäki-kirjoja ja palapelejä ajanvietteeksi. Tytöt viettivätkin mukavan tovin palapelejä rakennellen.

Turun museokeskuksen tuottama kiertonäyttely on esillä Kirjastogalleriassa 26.10.2012 asti.

torstai, 16. elokuu 2012

Astetta tasokkaammat markkinat

”Maalaismarkkinat” lupaa melko hyvää. ”Käsityömuseolla” saa odottamaan vielä enemmän. ”Tarjolla on laadukkaita ja persoonallisia tuotteita kuten koruja, erilaisia käsitöitä.. jauhoja, juuriluutia, luomutuotteita…” Sinnehän voisi hyvinkin mennä!

En ollut ainoa, joka noin ajatteli. Sepänmäen maalaismarkkinat Mäntsälän Hirvihaarassa vetivät viime sunnuntaina runsaasti väkeä paikalle. Jo markkinoiden alkaessa ihmisiä oli melkein ruuhkaksi asti.

Tarjonta oli juuri niin hyvää kuin luvattiin. Persoonallisia lasitöitä, pikkutauluja ja muita käsin tehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä, laadukkaita vaatteita niin aikuisille, lapsille kuin nukeillekin, koruja, leivonnaisia jne. Hintatasokin oli kohtuullinen tai jopa edullinen ainakin tarkastelemissani tuotteissa.

Sepänmäen käsityömuseo oli oiva ympäristö tapahtumalle. Rakennuksiin ja niiden esineisiin pääsi tutustumaan ja tytöt kurkkivatkin innokkaina jokaisesta ovesta. Asuinrakennukset ja aitat koluttiin, rukkeja, keinuhevosia, vanhoja työkaluja ihasteltiin. Ja mainioon vanhaan omenapuuhun kiivettiin.

maanantai, 13. elokuu 2012

Muumeja moikkaamassa

Kailon saari Naantalin edustalla on aivan oma maailmansa – Muumimaailma. Siellä voi sukeltaa satuun ja antaa muumitunnelman valloittaa. Heittäytymistä tosin hieman haittaa valtava tungos, joka saarella sesonkiaikaan vallitsee.

Pahin ruuhka oli muumitalossa ja sen ympäristössä, jossa Muumimaailman asukkaatkin pääosin kulkevat. Hauskinta tytöistä – ja samaa mieltä näytti olevan valtaosa lapsista – oli niiden halaaminen: etenkin Niiskuneiti, Muumimamma ja Muumipappa käytiin halimassa moneen kertaan. Ja halaamista varten muumiperhe tuntui siellä lähinnä olevankin. Pikku Myy, Nuuskamuikkunen, Vilijonkka ja muut ihmismäisemmät hahmot jututtivat ja leikittivät lapsia ja aikuisiakin.

Muumitalossa pääsi kurkistamaan asukkaiden huoneisiin – Niiskuneidin romanttiseen vaaleanpunaiseen makuuhuoneeseen, Muumipapan kirjoitussoppeen, Muumipeikon vinttikamariin. Pitkät kierreportaat veivät ylhäältä alas Mamman hillokellariin. ”Lopeta jo turha juoksu, Muumimamman hillon tuoksu nousee kellarista nenään asti, muista mennä varovasti!”

Aluetta kiertävillä poluilla oli huomattavasti rauhallisempaa. Esikoinen piti kovasti satupolusta, ja se pitikin kiertää kahteen kertaan. Polulla käytiin mm. hattivattien luolassa, sokkelossa ja noidan talolla. Noita äksyili kovasti – tiuskaisi kuopuksellekin ”Mitäs sinä siinä toljotat?” - mutta Haisulin lisäksi hän taitaakin olla Muumimaailman ainoa ilkeämpi asukas.

Toinen polku kiertää saaren länsilaitaa, mm. uuden huilipuiston (mukavia riippumattoja), Nuuskamuikkusen leirin ja näköalapaikan kautta Muumipapan laivalle, joka nököttää korkealla kalliolla. Lähempänä muumitaloa on mm. Hemulin talo perhoskokoelmineen ja paloasema. Meressä uimakopin vierellä uiskentelee drontti Edward.

Teatteri Emmassa esitetään Muumimaailman aukioloaikoina aiheeseen liittyviä näytelmiä, kuten Pikku Myyn Villin lännen karavaani. Tytöt pitivät esityksestä kovasti. Kiva musikaali se olikin, vaikkakaan ei mikään erityinen kulttuurielämys. Myös muuta pienempää ohjelmaa oli eri puolilla Muumimaailmaa pitkin päivää, esimerkiksi Nuuskamuikkusen tarinatuokio sekä leikki- ja pelituokioita.

Valtaosa ruokapaikoista ja kauppa ovat keskittyneet yhdelle alueelle. Tarjontaa riittää. Syrjemmässä uimarannan tuntumassa on lisäksi kahvila Muumipapan kahvipannu.

Oletin alueen olevan vieläkin suurempi, mutta en toki enempää kaivannut. Näkemistä ja tekemistä riitti. Jaoimme vierailun kahdelle päivälle, ja se tuntui varsin hyvältä ratkaisulta. Kaiken kokeminen yhdessä päivässä olisi todennäköisesti käynyt tytöille – ja sen kautta meille vanhemmillekin – turhan raskaaksi. Nyt he jaksoivat nauttia näkemästään, ihastella ja touhuta.

Muumimaailmasta jäi mukavat muistot. Varmasti suuntaamme sinne toistekin. Ja joskus myöhemmin myös läheiseen Väskiin.

 

 

 

lauantai, 4. elokuu 2012

Eläimiä vaaramaisemassa

Tummat pilvet Pohjois-Karjalan taivaalla ennustivat sadetta ja ukkosta. Mieli teki kuitenkin eläimiä katselemaan, joten sadevaatteet mukaan ja matkaan kohti Lieksan Kelvää ja eläinpuisto Pikkukiliä.

Ei ollut yllätys, ettei Pikkukilissä ollut ruuhkaa moisella säällä. Ukkonenkin alkoi pian jyristä ja vettä satoi, mutta kunnon varusteissa se ei meitä haitannut. Aluksi pysähdyimme pitkäksi aikaa katselemaan vesilintuja – ankkoja, hanhia ja myskisorsia – joihin tytöt heti ihastuivat. Vieressä lehmä kurkisteli kopistaan.

Osa eläimistä oli mennyt sateensuojaan, mutta enimmäkseen ne kuitenkin näki hyvin. Myöhemmin ilma kirkastui ja eläimet lähtivät uudella innolla ulos. Niillä on Pikkukilissä mukavan suuret aitaukset ja hyvin tilaa liikkua.

Alueella on laamoja, villa- ja villisikoja, erilaisia lintuja (myös emuja), poroja, vuohia ym. Esikoinen ihastui erityisesti Ilona-hevoseen ja kuopus pieniin pupuihin. Eläimiä katsellessa saa tehtyä mukavan lenkin ja tullessa saa kartan auttamaan suunnistamisessa.

Pieni leikkipaikka innosti tyttöjä myös kovasti. Liukumäki ja leikkimökki olivat suloista hirsityyliä.

Pikkukili on vaaran laella ja eläinten ihastelun lisäksi kannattaa luoda katse ympäröivään maisemaan. Alueella on matalampi näköalatasanne sekä korkeampi näkötorni.

Kioskista voi ostaa pikkupurtavaa tai vaikka matkamuiston. Omia eväitä voi syödä vaikka komeassa grillikodassa.

lauantai, 4. elokuu 2012

Sirkushuveja

”Onko täällä ketään, joka haluaisi lähteä loman alkamisen kunniaksi sirkukseen?” kysyin töistä tullessani. Tytöt alkoivat hihkua ”Minä, minä, minä!” ja hyppiä riemuissaan ympäriinsä. Sirkus Florentino sai asiakkaita.

Vaasalainen Sirkus Florentino kiertää Suomea kotisivujensa mukaan kuudetta vuotta. Pienen sirkuksen ohjelma hurmasi etenkin esikoisen, kuopuskin oli innoissaan kunnes loppupuolella nukkumatti alkoi jo lähetellä viestejään.

Sirkuslaisia näytti olevan vain kymmenkunta, mutta he vetivät hienosti eri rooleja. Itse katselin suurimmalla ihastuksella Miss Olgan ilma-akrobatiaa, ja hyvin Olga touhusi myös mainion Olegin parina klovnina. Jonglöörien esitys oli ilo silmälle paitsi itse jonglöörauksen, myös muun olemuksensa ansiosta – hauska ja värikäs pantomiimiesitys.

Esikoinen odotti etenkin villakoiria ja muita eläimiä. Mielestäni eläinten – koirien, hevosen ja kyyhkyjen – esitykset olivat kokonaisuuden vaatimattominta antia, mutta esikoinen ei ainakaan pettynyt, vaan katseli ihastellen myös niitä.

Esitys kestää vajaan kaksituntisen. Väliajalla on mahdollisuus ratsastaa muutaman euron hintaan. Myynnissä on ”sirkustavaraa” ja teltan ulkopuolella maksullinen pomppulinna. Lippuja voi ostaa sirkuksen nettisivuilta (toimitusmaksu) tai lippukassalta esitystä edeltävät pari tuntia.

Iltamme Sirkus Florentinossa oli oikein hauska. Lopulta esikoisen ”silmät olivat kipeät, kun katsoi niin tarkkaan”.