Pienestä hehkuvan kuumasta lasimöykystä vedetään esiin korvat, muotoillaan kuono, sitten tehdään häntä, jalat… Hetkessä lasinpuhaltaja on luonut suloisen kissan.

Muurlan tehtaanmyymälä sijaitsee ykköstien varressa, kätevästi matkan varrella Turun ja pääkaupunkiseudun väliä ajellessa. Olin jo usein esikoisen kanssa puhunut lasinpuhalluksesta ja nyt sitä mentiin katsomaan. Tehtaanmyymälän yhteydessä on ”lasihytti”, jonka ikkunoiden takaa sen piti onnistua. Paikka oli autio, mutta kahvilasta ystävällisesti kerrottiin, että kolmeen asti siellä pitäisi lasinpuhaltajan olla ja pian hänet olikin jo haettu paikalle. Mies varmaankin valikoi tuotteet yleisönsä mukaan ja osuvasti valikoikin – tytöt ihastuivat kissaan ja lintuun (taisi olla kiiruna). Työskentely oli taidokasta ja nopeaa. Lopuksi mies vilkutti tytöille iloisesti.

Tehtaanmyymälä oli muutenkin oiva paikka. Hieman toki pienten villikoiden kanssa jännitti, selviääkö sieltä minkään särkymättä. Yllättäen särkynyt ei ollutkaan lasia, vaan emalimuki, jonka esikoinen oli jo valinnut ostettavaksi… Sitä meidän ei kuitenkaan annettu ostaa, vaan ehjä. Muki oli muumitavaraa, jota Muurlassa oli muutenkin myynnissä paljon: lasia, tekstiilejä, pehmoleluja, tarjottimia. Houkuttelevia tarjouksia oli paljonkin ja joitain kakkoslaadun tuotteita myytiin todella reiluin alennuksin. Kakkoslaatua ei ilmeisesti muualta saakaan kuin tehtaanmyymälästä.