Kuljin tyttöjen kanssa Kellokosken kotiseutupolun puolisentoista vuotta sitten, kun pienempi vielä matkusti rattaissa ja äskettäin kävimme valikoiden muutamassa paikassa reitin varrella. Liikkeelle lähdimme kirkon lähellä, Männistöntien päässä olevalta parkkipaikalta, ja suuntasimme kirkolle päin.

Kellokosken pieni punainen kirkko on kylän vanhin rakennus, vuodelta 1800. Lähistöllä on Kirkkopuisto eli Ruukinpuisto sekä ruukin työväen asuntoja. Kirkon vieressä, puun alla melkein piilossa, on vanha kirkonkello.

Kirkon kupeessa nököttää tehtaan ensimmäinen polttomoottori Maija. Sen viereltä rinne laskeutuu alas patoaltaalle ja 1700-1800-lukujen taitteessa rakennetulle ruukille.

Marieforsin ruukki oli toiminnassa 1970-luvulle. Nykyään ruukin tiloissa on toisenlaista toimintaa, kuten viime vuonna aloittanut kahvila ja sisustusmyymälä Kinuskilla. Paikka on rouhean suloinen. Tytöt ihastuivat etenkin ”keinulautaan”, jossa kaverina oli Pinokkio, muffinseihin sekä erikoisiin saippuoihin. Paikan päällä leivotut kakut saivat veden kielelle.

Patoaltaalta näkyy suuri vaaleanpunainen talo, Kellokosken sairaalan päärakennus. Reitti kulkee sairaalan puistossa, jossa on mm. sen tunnetuimman asukkaan Prinsessan muistomerkki. Sairaalan kupeessa olevassa rosariumissa on ylihoitaja Anna Pakalénin näköispatsas sekä melkoinen valikoima erilaisia ruusuja ja rhododendroneita.

Esikoiseni on ihastunut patsaisiin ja viihtyi siksi todella hyvin Juhlatalon pihapiirissä, siellä kun niitä riittää. On hirvi, rapu, ihmishahmoja, yksisilmäinen sydämeen keihästetty hahmo ja ties mitä. Talossa järjestetään ilmeisesti kuvanveistopäiviä, joten kokoelma karttuu.

Juhlatalon jälkeen reitti muuttuu tylsemmäksi, mutta edessä on myös luonto-osuus. Keravanjoen ylityksen jälkeen kuljetaan rantapolkua kohti lähtöpaikkaa. Hyvä päätepiste reitille on vähän matkan päässä parkkipaikasta oleva pieni, mutta mukava leikkipuisto. Siellä tytöt tykkäsivät pyöriä karusellissa, kiipeillä ja laskea mäkeä. Kesällä retkeen voi sisällyttää myös käynnin uimarannalla.