Hypätäänpä taas hieman kauemmas, ikuiseksi mainitun kaupungin kaduille. Olen joskus kävellyt jalkani puhki Roomassa, mutta lasten kanssa se ei tullut kysymykseen. Suurimmat nähtävyydet sijoittuvat suhteellisen pienelle alueelle, mutta ei sentään pienin jaloin kuljettavalle etäisyydelle. Erilaisia liikkumisvaihtoehtoja vertailtuamme päädyimme käyttämään ensisijaisesti hop on – hop off –turistibusseja. Se olikin esikoisen mielestä koko reissun parasta antia!

Turistibusseja on tarjolla useita vaihtoehtoja. Kaikki tuntuivat kulkevan suunnilleen samoja reittejä. Hinnoissa oli jonkin verran vaihtelua ja eri firmoilla oli tarjolla yhden, kahden tai useammankin päivän lippuja. Lippuja voi ostaa pysäkeillä päivystäviltä ”rahastajilta” tai joistain kioskeista. Palveluissa tuskin on suurta eroa, pikaisen tutustumisen perusteella kaikilla on samantyyppisiä busseja sekä nappikuulokkeilla kuunneltavia nauhoitettuja selostuksia nähtävyyksistä. Oma valintamme oli melko sattumanvaraisesti ”110 open”.

Bussit ovat kaksikerroksisia ja tytöt nauttivat kovasti avoimessa yläkerrassa matkustamisesta. Kivikaduilla tärinä oli välillä melkoista ja esikoinen totesi homman olevan hauskaa kuin tivolilaitteessa. Itse en kameran kanssa nauttinut aivan yhtä paljon… Suurimman osan matkasta tiet toki olivat tasaisia ja matkanteko niin rauhaisaa, että kuopus jopa nukkui bussin kyydissä päikkärit.

Kierros kesti parisen tuntia, tosin melkein puoli tuntia siitä kului rautatieaseman luona pyöriessä ja seisoessa. Yhdellä kierroksella jouduimme vaihtamaan siellä kaksi kertaa bussia – ensimmäinen sujui jouhevasti, mutta bussin hajottua hetkeä myöhemmin oli toinen vaihto kaoottista henkilökunnan sähellyksen vuoksi.

Pysäkkejä oli toistakymmentä ja bussit kulkivat suunnilleen vartin välein, joten nähtävyyksillä käynti oli melko sujuvaa. Kaikki kohteet eivät toki ole aivan lyhyellä kävelymatkalla pysäkeiltä, mutta paljon ne kattavat. Tarjolla on myös ”yksi kierros”-vaihtoehto, mutta sillä ei mielestäni saa riittävän hyvää kuvaa, vaan on syytä myös jalkautua tutkimaan paikkoja lähempää.

Tavallisten bussien reittejä emme viitsineet selvitellä, metrolla liikkuminen ei vaikuttanut kätevältä. Taksit ovat edullisia ja niitä on paljon.

Muutamia kohteita reitin varrella:

Colosseum on Rooman ikuisuuden symboli. Sanotaan, että niin kauan kuin Colosseum pysyy pystyssä, pysyy myös Rooma; kun Colosseum kaatuu, kaatuu Roomakin ja sen mukana koko maailma. Colosseum on orjien ja vankien vuosina 72 – 80 rakentama nelikerroksinen amfiteatteri, jonka soikionmuotoisessa katsomossa oli kivipenkeillä paikat 50.000 katsojalle. Gladiaattorit olivat alun perin rikollisia, sotavankeja ja orjia. Myöhemmin vapaatkin miehet ryhtyivät tähän ”ammattiin” rikastumisen toivossa. Paavit ja ruhtinaat riisuivat Colosseumin arvokkaasta marmorista, travertiinista ja metallista rakentaessaan kirkkojaan ja palatsejaan. Rakennus on edelleen vaikuttava.

Pietarinkirkko on valtava – sen ulkopituus on 212 metriä, sisäpituus 187 metriä ja korkeus kupolin huippuun 132 metriä. Se on sekoitus sitä suunnitelleiden arkkitehtien – Bramante, Baldassare Peruzi, Giuliano da Sangallo, Carlo Maderno, Giacomo della Porta, Rafael, Michelangelo, Domenico Fontana – kilpailevista näkemyksistä. Kirkossa riittää kimallusta ja jyhkeyttä – ja turisteja. Pahimmilta ruuhkilta välttyy olemalla liikkeellä aikaisin, kirkko avaa ovensa jo aamuvarhaisella. Michelangelon suunnittelemaan kupoliin on melkoinen kiipeäminen, mutta se kannattaa. Hissillä pääsee ylätasanteelle, mutta parhaat maisemat avautuvat huipulta, jonne on kavuttava jalan. Tytötkin jaksoivat melko hyvin kiivetä ja nauttivat näkymistä korkealta. Juuri hetki sitten esikoinen taas muisteli: ”Kyllä oli kiva käydä Roomassa siellä kirkossa ylhäällä! Mutta se ei ollut kiva, kun oli jalat poikki!”

Fontana di Trevi, 1700-luvulta peräisin oleva Trevin lähde on riemukaari ja vanhan Palazzo Polin julkisivu. Se on todella massiivinen pienellä aukiolla ja sen ympäristö on yleensä tupaten täynnä turisteja – tosin aikaisin aamulla sekin on melkein autio. Rakennelman keskipisteenä on kahden siivekkään hevosen vetämällä näkinkengällä ratsastava Neptunus. Kurittomampi hevonen kuvaa meren raivoa, tottelevaisempi sen tyyneyttä. Lähistön kadut pursuilevat turistikrääsäkauppoja ja ravintoloita, joukossa mukava ruokakauppa L’Antico Forno mainioine liha- ja leipätiskeineen.